Meikon ulkoilualue - Kirkkonummi

Salla A.

Korsolammen nuotiopaikka on erittäin hyvä paikka leiriytyä, ainakin hyvällä säällä. Lammessa voi käydä vilvoittelemassa, vaikkei varsinaista uimarantaa olekaan. Keskikesällä arkipäivänä oli todella rauhallista.

Pertti R.

Mukavan rauhallinen paikka käydä kävelyllä. Ei sovi rattaille tai pyörätuolille, mutta muutoin hyvää reittiä kulkea. Melua ei kuule, muuta kuin tuulen puhallusta puissa ja lintujen laulua. Maisemat myös erittäin mukavat.

Sami J.

Hienot maisemat, mukavat laavut. Todella kirkas vesi!

Juha H.

Täällä kävin pari kertaa syyskuussa.
Ensimmäisen kerran Kuikankierros joka oli varsin hieno muutaman kilometrin rantakierros niemen ympäri. Toisella kertaa Kotokierros (Neljä lampea) joka sekin oli mukava kävellä ennenkaikkea monipuolisen maaston takia.

Wannabe O.

Jonkin verran löytyy jopa erämaata muistuttavaa maastoa. Reitin pituutta voi vaihdella valitsemalla kolmesta lenkistä erilaisia yhdistelmiä. Korkeat kalliiot avaa hienoja maisemia järviin ja lampiin.

Tuomas E.

Kävelimme lumisena, aurinkoisena ja kylmänä helmikuun sunnuntaina reilun 8 kilometrin Meikonkierroksen. Puolen päivän aikaan parkkipaikka ja tienreunustat olivat jo aivan täynnä, eli kannattaa tulla hyvissä ajoin.

Luonto oli kaunista ja jäälläkin oli hyvä kävellä. Ihmisiä tuli myös vastaan aika paljon huolimatta ohjeistavasta kulkusuunnasta.

Kaiken kaikkiaan Meiko toimii mukavasti myös talvella.

Paivimagee

Jos olisin 3-vuotias niin sanoisin, että Meiko on "taatananmoinen luontopalatiisi". Maastoa on vaikka minkälaista, ja maastotyypit toistuvat useita kertoja. Polku ei ole mitenkään helppokulkuista: on kivikkoa, juurakkoa, mutalätäkköä, ylämäkeä ja alamäkeä. Aivan parasta tasapainoharjoittelua! Ennestään kipeät etureiteni huusivat hoosiannaa kun raahustin Meikonkierroksen jälkeen takaisin parkkipaikalle. Kotokierroksella taas loikitaan lammelta toiselle, eikä maaston korkeuserot ole ihan niin mahtavia kuin Meikojärven puolella.

Koska Meikonkierros kiertää järven ympäri, ei eksymisen vaaraa ole, kun pitää huolen siitä, että järvi ei vahingossa juokse mihinkään karkuun. Välillä puiden värilliset opastelevyt olivat hukassa, niitä oli paloiteltu ja naulattu miten sattuu. Ensikertalaiselle ei varsinkaan kallio-osuuden alussa ollut kovin helppoa lukea polkua, kun opasteet olivat hetken kadoksissa.

Näimme reitillä ihanien järvimaisemien ja pikkusammakon lisäksi kuin lottovoittona rantakäärmeen uinnillaan. Myös metsän sammaleet soittivat sieluni kieliä huolella ja kanervien kauneus oli syksyisessä sadesäässä kaihoisaa.

Meikojärven "takana" on myös autenttinen neuvostobunkkeri 1940-luvulta, jolloin tämä alue oli Neuvostoliitolla vuokralla. Kun sen tutkimisen jälkeen kinttupolku järven ympäri jatkui, heräsi minussa ihmetys. Nyt seuraa tämän tekstin onkologinen osuus, joka voi lukijassa herättää säälin tunteen. Jos myötähäpeä tuntuu pahalta, kehotan siksi skippaamaan seuraavan osuuden:
"Miksikähän ne neukut ovat tuon tehneet?", kysyin itseltäni kömpiessäni muutaman juuren yli, ja pohtiessani sitä, kuinka Setä Venäläinen on roudaillut bunkkeritarvikkeita tiettömiä teitä halki metsien. "Ehkä niillä ei ollut muuta tekemistä?", vastasin itselleni. Lyyrinen minäni totesi hetikohta: "Se oli erilaista aikaa. Eihän niillä ollut telkkariakaan, jota olisivat voineet katsoa."

perttu R.

Kaunis alue. Yksi isohko järvi ja muutama pieni lampi. Maasto on vaihtelevaa korkeista kallioista kosteisiin järvenrantoihin. Reittivaihtoehtoja on muutama, reilu kolme kilometrinen, n. neljä ja puolikas ja reilu kahdeksan kilometrinen. Reitin ovat kohtalaisen vaativia joten liikuntarajoitteisille täysien lenkkien kierto ei ole helppoa, mutta parkkipaikalta lähtee helppo kulkuinen reitti, jota pitkin pääsee jonkin verran kokemaan luontoa. Lenkkien varrella on nuotiopaikkoja ja puuceitä.